Tyhjä syli

10.1.2018

Turner minulla on todettu ala-aste ikäisenä ja aortan koarktaatio on leikattu myös saman ikäisenä. Olen tiennyt lapsettomuudesta koko ikäni ja en silloin lapsena pitänyt sitä isona asiana, koska en uskonut h­aluavani äidiksi. Mieli kuitenkin muutui, kun veljeni sai silloisen kihlattunsa kanssa tytön vuonna 2006. Olin tuolloin 16-18-vuotias. Sydän suli ja olin myyty lopullisesti. Entä jos minäkin olisin äiti? Haluan olla äiti enemmän kuin mitään muuta. Haluan kokea raskauden, synnytyksen, imetyksen..ihan sama vaikka olisi koko raskauden ajan huono olo. Ikää alkaa kuitenkin olemaan lähelle 30-vuotta tällä hetkellä enkä tunne itseäni enää nuoreksi.

Kun valmistuin koulusta ja sain ensimmäisen työpaikan aloin säästämään rahaa. Tesin, että lapsettomuushoidot olisivat ainoa vaihtoehto.

Puolisoa minulla ei tuolloin vielä ollut joten olin varautunut käymään kaiken läpi yksin.

En uskonut, että minun kanssani kukaan haluaisi olla.

Vuonna 2008 tapasin nykyisen aviomieheni netin kautta. Sovittiin tapaaminen ja sillä tiellä edelleen ollaan. Muutin miehen luokse kolmen vuoden seurustelun jälkeen ja vuoden muuton jälkeen hän kosi minua ja mentiin naimisiin vuonna 2014. Lapsettomuudesta olen miehelleni kertonut heti suhteen alussa, että hän voi tarvittaessa vielä lähteä pois jos asia käy liian vaikeaksi/raskaaksi. Yllätyin reaktiosta ”kyllä niitä on muitakin tapoja saada lapsia” ja alkoi googlettamaan turnerista tietoa.

Häiden jälkeen sanoin vuositarkastuksessa lääkärilleni haluavani lapsettomuushoitoihin. Hän mainitsi maksusitoomuksesta ja sen saimmekin eräälle yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Päästiin jonoon asti ja ensimmäinen puhelin soitto tuli 6kk jonottamisen jälkeen, että meille olisi luovuttaja. Ensimmäiseltä luovuttajalta saatiin 7 munasolua. Toivoin kovasti, että edes kaksi hedelmöittyisi. Kun munasolut oli hedelmöitetty tuli muutaman päivän päästä toinen puhelin soitto klinikanlääkäriltä ja hän oli pahoillaan kun joutui kertomaan huonoja uutisia. Yksikään munasolu ei hedelmöittynyt. Olin pettynyt. Yritin ajatella, että ei ekalla kerralla voikkaan onnistua ja nielin pettymyksen ja purin hammasta. Mietittiin, että kuuluuko uusi yritys vielä maksusitoomusen piiriin ja otin sairaalaan yhteyttä asiaa koskien. Minulle tuli ajanvaraus postissa naistentautienpolille ja jäätiin sitä odottelemaan. Pyysin töistä vapaata ja kun päivä koitti tuli noin tuntia ennen lääkärin aikaa puhelin soitto sairaalasta..”olemme pahoillamme, mutta emme tällä hetkellä myönnä kenellekkään maksusitoomuksia lapsettomuushoitoihin valituksien takia. Aikanne tänne on peruttu ja selvittelemme asiaa”. Odotimme kuukausia ja teimme asiasta muistutuksen. Asiaan ei ollut tullut muutosta ja teimme potilasasiamiehen neuvosta valviraan valituksen hoidosta. Menimme loppujen lopuksi uudelleen klinikalle ja maksoimme hoidot itse mikä tuntui väärältä, koska en ole tätä itse itselleni tehnyt eikä ole minun valintani olla saamatta lapsia. Lapsettomuushoidot ovat kalliita. Saatiin toinen luovuttaja ja häneltä saatiin 16 munasolua josta hedelmöittyi 8. Blastokysti vaiheeseen selvisi 2 joista toinen vielä sinnitteli. Toinen istutettiin ja toista jäätiin seuraamaan yön yli. Soitin seuraavana päivänä ja minulle kerrottiin, ettei munasolu selvinnyt. Toivoin kovasti, että munasolu kiinnittyisi ja lähtisi kehittymään. Kahden viikon piinan jälkeen tein raskaustestin ja se näytti negatiivista. Harmitti kovasti. Uusi luovuttaja löytyi ja häneltä saatiin 18 munasolua josta selvisi blastokysti vaiheeseen 8! Olin iloinen, että saatiin noin paljon munasoluja ja toivo nosti taas päätään..ehkä tällä kertaa lykästäisi. 7 meni pakkaseen odottamaan. Teimme miehen kanssa päätöksen, että nämä ovat meidän viimeiset munasolut. Tein testin kahden viikon päästä ja testi oli positiivinen! Olin niin onnellinen. Tunsin muutoksen kehossani. Noin viikon päästä minulla tuli kaksi tippaa verta paperiin. Pelästyin ja otin yhteyttä klinikkaan jossa sanottiin, että on luutavasti kiinnitysvuotoa ja käskettiin seurata tilannetta. Vuotoa ei tullut muutamaa tippaa enempää. Tätä tapahtui vain kaksi kertaa.

Olo kuitenkin muuttui ja aloin olla huolissani..en tunne enää mitään. Menikö raskaus kesken? Onko tuulimuna? Minulla oli naistenpolille aika tulossa vuositarkastukseen ennen ensimmäistä ultraa klinikalla. Kerroin asiasta lääkärilleni ja hän oli huolestuneen näköinen kertoessani, että tein positiivisen raskaustestin. Hän ultrasi minut ja kohtuni oli tyhjä..menin verikokeisiin ja asia varmistui seuraavana päivänä. Itkin mennessäni töihin ja lopetin hormoonilääkkeet jota olin hoitojen ajan käyttänyt. Puhelu tuli juuri ennen töihin lähtöä enkä kehdannut enää soittaa niin pienellä varoitusajalla töihin. Vatsaan vihlaisi niin, että piti pysähtyä ja yrittää saada henkeä. Tätä kesti kaksi viikkoa. Tyhjä syli tuntuu entistäkin tyhjemmältä.

Meidät oli neuvottu menemään sydänlääkrille uudelleen selvittämään aortan tilanne. Raskauslupa oltiin aikaisemmin saatu ja saatiin uudelleenkin lupa. Mentiin myös äitiyspolille juttelemaan asiasta ja siellä kerrottiin riskeistä.

Synnytysläärärit eivät antaisi turnereille raskauslupaa joilla on synnynnäinen sydänvika jos saisivat asiasta päättää.

Riskit ovat suuret ja kuolemaan johtavia. Olisin halunnut käyttää vielä pakkasessa olevat munasolut, mutta tehtiin raskain mielin päätös lopettaa suurien riskien vuoksi. Valvirasta on tullut vastaus vuoden jälkeen jossa todettiin ettei saamamme hoito ollut asianmukaista.

Tällä hetkellä olemme adoptioneuvonnassa.

Olen valmis odottamaan tunteistani ja todella pitkästä prosessista huolimatta vaikka maailman tappiin asti. Yritän pitää positiivista asennetta yllä vaikka se onkin välillä todella vaikeaa ja hankalaa.

Asia pyörii välillä mielessä ja itkettää. Paljon on koettu tässä 10 vuoden aikana.


Mutta kuten Ellinoorakin laulussaan sanoo:


”Eihän leijonil oo kyynelkanavii

Kun heikkoudetkin on vahvuuksii

En mä kehtaa edes kysyä

Hei mikä on mut huomaan sun silmistä

Se tekee kipeää, kun elefantin painon alle jää

Eikä kukaan muu sitä nää

Vaik sut on luotu kantamaan

Nousemaan aina uudestaan

Oon pahoillani en osannut lohduttaa

Mut lupaan vielä se helpottaa.”

 

Kirjoittanut nimim. Inkeri