Keskeisiä asioita adoptiosta

Leena Hirvensalo

Pelastakaa lapset - Rädda barnen

 

Adoptiossa keskeistä on perheen ja kodin löytäminen lapselle, joka ei voi kasvaa omassa perheessään. Nykyinen adoptiolaki (AdL) tuli voimaan 1.7.2012 ja siinä todetaan mm., että ”kaikissa alaikäisen lapsen adoptiota koskevissa päätöksissä ja muissa toimenpiteissä on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu" (AdL 2§).

Adoptiossa lapsi saa pysyvän perheen ja samalla lapsen biologiset vanhemmat luovuttavat juridiset oikeudet adoptiovanhemmille. Adoptio on purkamaton ja adoption myötä lapsi perii adoptiovanhempansa ja –sukunsa. Avoimessa adoptiossa taas on kyse siitä, että vaikka lapsen juridinen vanhemmuus siirtyy adoptiovanhemmille, lapsella on oikeus pitää yhteyttä syntymävanhempiinsa myös adoption vahvistamisen jälkeen.

Suomessa lapsen voi adoptoida yhdessä vain aviopari tai yksinäinen henkilö. Laki asettaa myös muutaman ikärajoitteen liittyen adoptioon: adoptoivan tulee olla vähintään 25 vuotta täyttänyt eikä hän saa olla yli 50-vuotias. Lisäksi laki määrittelee, että lapsen ja iäkkäämmän vanhemman välinen ikäero ei saa olla enemmän kuin 45 vuotta.

Turner-diagnoosi ei lähtökohtaisesti ole esteenä adoptiolle, vaan aina arvioidaan tapauskohtaisesti  vaikuttaako jokin asia hakijan kykyyn hoitaa ja huolehtia lapsesta tai mahdollisesti elinikää alentavasti. Esimerkiksi Pelastakaa Lapsien kautta tapahtuvissa adoptioissa konsultoiva lääkäri antaa oman arvionsa hakijoiden terveydentilasta lääkärinlausuntojen perusteella.

Adoptioneuvonta

Ennen kuin aviopari tai yksinhakija voi adoptoida lapsen, hänen tulee saada adoptioneuvontaa.
Adoptioneuvontaa voi saada joko oman kunnan sosiaalitoimesta tai kunta voi ostaa adoptioneuvonnan Pelastakaa Lasten aluetoimistosta. Pelastakaa Lapset ry:llä on viisi aluetoimistoa, jotka sijaitsevat Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Joensuussa ja Oulussa sekä lisäksi toimipisteet Turussa ja Kuopiossa. Adoptioneuvonta on hakijoille maksutonta.

Adoptiolaki määrittää adoptioneuvonnan tehtäviksi mm.:
1. Annettava tietoa adoption tarkoituksesta, edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista
2. Autettava hakijoita arvioimaan valmiuksiaan adoptiovanhemmiksi ja valmistautumaan
adoptiovanhemmuuteen
3. Selvitettävä ja arvioitava ovatko adoption edellytykset olemassa
4. Kotimaisessa adoptiossa selvitettävä, onko edellytyksiä sopia yhteydenpidosta aikaisemman
vanhemman ja lapsen välillä ja tarvittaessa avustettava sopimuksen tekemisessä
5. Kansainvälisessä adoptiossa ohjattava adoptionhakija saamaan kansainvälistä
adoptiopalvelua
6. Ohjattava hakijat hakemaan adoptiolupaa adoptiolautakunnalta
7. Kotimaisessa adoptiossa huolehdittava lapsen sijoittamisesta hakijoiden luokse
8. Tuettava ja seurattava adoptiosijoituksen onnistumista lapsen etua silmällä pitäen
9. Kotimaisessa adoptiossa avustettava adoption vahvistamisasiassa

 

Adoptioneuvontaan varataan aikaa n. vuosi, sillä adoptioneuvonta on prosessi, jona aikana adoptionhakijat arvioivat yhdessä adoptioneuvontaa antavan sosiaalityöntekijän kanssa valmiuksiaan adoptiovanhemmuuteen. Adoptioneuvonta tarkoittaa pääasiassa henkilökohtaisia tapaamisia adoptioneuvontaan antavan sosiaalityöntekijän kanssa, mutta joillakin paikkakunnilla on mahdollisuus myös ryhmämuotoiseen valmennukseen henkilökohtaisen adoptioneuvonnan ohella. Ryhmämuotoista valmennusta tarjoavat osa Pelastakaa Lasten aluetoimistoista sekä Yhteiset Lapsemme ry. Adoptioneuvonnan päätteeksi adoptioneuvontaa antanut sosiaalityöntekijä kirjoittaa perheestä lausunnon eli selvityksen adoptioneuvonnan antamisesta. Kyseinen selvitys on keskeinen asiakirja, kun perhe hakee adoptiolautakunnalta lupaa adoptoida lapsi joko kotimaasta tai ulkomailta. Hakijoiden saatua luvan kotimaisessa adoptiossa he jäävät odottamaan tietoa lapsen sijoittamisesta perheeseensä. Kansainvälisessä adoptiossa perhe alkaa luvan saatuaan kerätä tarvittavia asiakirjoja lapsen syntymämaahan kansainvälisen adoptiopalvelunantajan (Interpedia ja Pelastakaa Lapset ry) ohjeiden mukaisesti, mutta joidenkin kontaktien kohdalla asiakirjojen lähettämistä joutuu odottamaan jopa vuoden.

Kotimainen adoptio

Tilanteessa, jossa biologinen vanhempi harkitsee lapsen antamista adoptioon, hän on oikeutettu
saamaan adoptioneuvontaa. Luovuttavalle vanhemmalle tai vanhemmille annetaan tietoa vaihtoehdoista, adoption edellytyksistä sekä oikeusvaikutuksista. Luovuttavan vanhemman
adoptioneuvonnassa selvitetään ja arvioidaan, ovatko adoption edellytykset olemassa ja vanhempaa autetaan tekemään perusteellisesti harkittu ratkaisu adoption suhteen. Lisäksi luovuttavan vanhemman adoptioneuvonnassa selvitetään, onko edellytyksiä sopia vanhempien ja lapsen välisestä yhteydenpidosta adoption vahvistamisen jälkeen ja tarvittaessa avustetaan sopimuksen tekemisessä. Lapsensa adoptioon luovuttamista harkitsevalla vanhemmalla tai vanhemmilla on vähintään kahdeksan viikon harkinta-aika lapsen syntymän jälkeen, jota ennen hän ei voi antaa kirjallista suostumusta adoptioluovutukselle.

Laki määrittelee myös, kenen luokse kotimaisessa adoptiossa lapsi tulisi sijoittaa. Lain mukaan lapsi tulee sijoittaa niiden vanhempien luokse, jotka ovat saaneet adoptioneuvontaa, joilla on voimassa oleva adoptiolupa ja joilla arvioidaan olevan parhaat edellytykset huolehtia juuri tämän lapsen hyvästä hoidosta ja kasvatuksesta. Adoptioperhettä valittaessa tulee myös mahdollisuuksien mukaan kunnioittaa luovuttavan vanhemman tai vanhempien toivomuksia adoptioperheen ominaisuuksista ja olosuhteista. Lain mukaan lapsi tulee ensisijaisesti sijoittaa kahden vanhemman perheeseen. Mikäli perheessä on muita lapsia, adoptiolapsi tulee sijoittaa perheen nuorimmaksi lapseksi. Tilanteessa, jossa sijoitettavana ovat sisarukset, heidät tulee sijoittaa samaan perheeseen.

Kotimaisessa adoptiossa adoptioon tulevat lapset ovat pääsääntöisesti vastasyntyneitä vauvoja, jotka siirtyvät synnytyssairaalasta ns. hoito- tai vastaanottoperheen vanhemman tai vanhempien harkinta-ajaksi (vähintään 8 viikkoa). Mikäli vanhempi tai vanhemmat ovat harkinta-ajan jälkeen varmoja adoptioon luovutuspäätöksestään, lapselle valitaan hänelle sopivin adoptioperhe ja lapsi siirtyy perheen hoitovastuulle. Parin kolmen viikon kuluttua lapsen perheeseen tulosta adoptioneuvontaa antanut työntekijä käy perheessä tapaamassa lasta ja perhettä ja arvioimassa, onko adoption vahvistaminen lapsen edun mukaista. Tämän jälkeen sosiaalityöntekijä valmistelee asiakirjat oikeutta varten ja adoptioperhe toimittaa ko. asiakirjat oman kuntansa käräjäoikeuteen adoption vahvistamista varten. Adoption vahvistamisen jälkeen perhe on oikeutettu adoption jälkeiseen tukeen eli sosiaalityöntekijän tapaamisiin ja keskustelutukeen.

Pelastakaa Lasten kautta hoidettiin vuonna 2017 yhteensä 19 lapsen adoptio ja vuonna 2016 yhteensä 22 lapsen adoptio (näissä luvuissa eivät ole järjestömme hoitamat perheen sisäiset adoptiot). Kotimaisessa adoptiossa kustannuksia adoptioperheelle kertyy ainoastaan Käräjäoikeuden asiakirjamaksusta eli siitä, kun adoptionhakijat toimittavat asiakirjat käräjäoikeuteen adoption vahvistamista varten. Vuonna 2018 käräjäoikeuden hakemusmaksu on 250 €.

Kansainvälinen adoptio

Kansainvälistä adoptiota säätelee Suomen adoptiolain ohella YK:n lapsen oikeuksien sopimus sekä Haagin sopimus, joka on yleissopimus lasten suojelusta ja yhteistyöstä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa. Suomi on ratifioinut Haagin sopimuksen vuonna 1997. Haagin sopimuksen keskeisiä periaatteita ovat, että lapsen tulisi ensisijaisesti voida kasvaa omassa perheessään. Kansainvälisen adoption kautta voidaan antaa pysyvä perhe lapselle, jolle ei voida löytää sopivaa perhettä alkuperävaltiosta. Kansainvälinen adoptio on siis aina viimesijainen vaihtoehto ja myös kansainvälisessä adoptiossa tulee aina toteuttaa lapsen etua. Haagin sopimuksen periaatteisiin kuuluu myös, että lasten kaappaaminen, myynti ja kauppaaminen on aina estettävä. Tämä on varmistettu sillä, että Suomeen voi adoptoida lapsia vain niistä maista, joiden kanssa tehtävään yhteistyöhön kansainvälistä adoptiota tarjoavat palvelunantajat (Interpedia ja Pelastakaa Lasten kansainvälinen adoptiopalvelu) ovat saaneet luvan. Näiden yhteistyömaiden osalta on varmistettu, että ko. maissa on adoptiota säätelevä adoptiolaki ja kansainvälisiä adoptioita hoitavat viranomaiset.

Vuonna 2017 Suomeen adoptoitiin ulkomailta kaikkiaan 63 lasta. Eniten lapsia adoptoitiin Etelä-
Afrikasta (20) ja Kiinasta (12), seuraavaksi eniten Kolumbiasta (8), Thaimaasta (8) ja Filippiineiltä (7). Useimmilla ulkomailta adoptoitavilla lapsilla on taustallaan monia menetyksiä, traumaattisia kokemuksia ja kiintymyssuhdehäiriöitä. Lisäksi monen lapsen kehitys on ikätasoa jäljessä, jonka lisäksi monella lapsella on eri asteisia hoitoa vaativia sairauksia. Adoptioneuvonnan aikana käydäänkin paljon läpi näiden lasten tarpeita sekä sitä, miten adoptiovanhemmat voivat tukea lasten myönteistä kasvua ja kehitystä. Lisäksi adoptioneuvonnassa käsitellään sitä, kuinka kuormittavaa adoptiovanhemmille voi olla traumatisoituneen ja oireilevan lapsen vanhemmuus.

Myös kansainvälisessä adoptiossa adoptioneuvonta on maksutonta hakijoille. Adoptioneuvonnan
jälkeen perheen tulee valita palvelunantaja (Interpedia tai Pelastakaa Lasten kansainvälinen
adoptiopalvelu), jonka kautta prosessin jatkokäsittely etenee. Ensivaiheessa hakijat hakevat
adoptiolupaa adoptiolautakunnalta ja luvan saatuaan hakijat lähettävät lapsen syntymämaahan
tarvittavat asiakirjat palvelunantajansa välityksellä. Myös lapsiesitys tulee aikanaan palvelunantajan kautta eli hakijat eivät voi asioida suoraan lapsen syntymämaan viranomaisten kanssa vaan asiointi tapahtuu aina palvelunantajan kautta. Kustannuksia hakijoille kertyy palvelunantajalle maksettavasta palvelumaksusta, asiakirjojen laillistamisesta ja käännättämisestä, hakumatkasta sekä oleskelusta lapsen syntymämaassa. Kokonaiskustannukset ovat kaikkiaan 10 000 -20 000 €, mutta pientä kompensaatiota hakijat saavat Kelan myöntämästä adoptiotuesta, jonka suuruus vaihtelee lapsen syntymämaan mukaan (summa on suhteessa kokonaiskustannuksiin).

Hakijoiden saatua lapsiesityksen perhe matkustaa sovittuna ajankohtana hakemaan lasta hänen
syntymämaastaan. Oleskeluajat lapsen syntymämaassa ovat yleensä muutamia viikkoja. Perheen
saavuttua kotiin lapsensa kanssa, perhe on oikeutettu adoption jälkeiseen tukeen, mikä useimmiten tarkoittaa neuvontaa antaneen sosiaalityöntekijän käyntejä perheessä. Lisäksi sosiaalityöntekijä laatii lapsen syntymämaan viranomaisille raportteja lapsen tilanteesta (sopeutumisesta, terveyden- ja sairaanhoidosta, vanhempien kyvystä vastata lapsen tarpeisiin jne.).

Adoptioneuvonta adoption vahvistamisen jälkeen

Adoptiolaissa on mainittu, että adoptioneuvonnan antajan on tarvittaessa annettava neuvontaa, apua ja ohjausta myös adoption vahvistamisen jälkeen. Adoptiovanhemmille on tarjottava mahdollisuus myös siihen, että adoptiolapsen ja –perheen erityisen avun ja tuen tarve selvitetään tarvittavassa laajuudessa. Adoptioneuvonnan antaja on mielellään adoptioperheiden käytettävissä antamassa tukea perheille kaikissa elämänvaiheissa.

Adoptiolaissa on myös kohta (AdL 93§), jonka mukaan adoptiolapsella ja hänen huoltajallaan sekä adoptiolapsen kuoltua hänen jälkeläisellään ja tämän huoltajalla on oikeus saada tietoa adoptioasiakirjoista niiden säilyttäjältä. Tämä tarkoittaa usein käytännössä sitä, että adoptoitu haluaa aikuistuttuaan, joskus jo ennen sitä, tutustua omiin adoptioasiakirjoihinsa ja saada mahdollisesti sellaista tietoa, jota hänellä ei siihen asti ole ollut omasta taustastaan. Aikaisemmin yhteydenotot ovat tulleet kotimaasta adoptoiduilta, jotka ovat saattaneet toivoa myös yhteydenottoa biologiseen vanhempaan tilanteissa, joissa sitä ei ole aikaisemmin ollut. Jonkun verran yhteydenottoja tulee myös biologisilta vanhemmilta, jotka toivovat tietoa tai yhteydenottoa lapseensa, jonka ovat vuosia aikaisemmin antaneet adoptioon. Viime vuosina myös ulkomailta adoptoidut ovat enenevässä määrin alkaneet aktivoitua tässä asiassa. Adoptioneuvonnassa puhutaankin nykyisin hyvin paljon adoption avoimuudesta, joka voi tarkoittaa sekä aktiivista yhteydenpitoa heti adoption alusta asti tai vähintään sitä, että lapsen adoptiotaustasta puhutaan adoptioperheessä avoimesti lapsen ikätaso huomioiden. Tietoisuus omasta taustasta ja juurista on jokaisen lapsen, myös adoptioperheessä kasvavan lapsen etu ja oikeus.